Hei Taru, ei me taiettu muistaa ruokkia niitä pingviinejä, kun ne olivat niin kaukana, mutta kait ne löysivät niitä pieniä kaloja, joita isäntä heitteli takaisin mereen.
Seuraava etappimme oli jo entuudestaan minullekin tutuksi tullut, viehättävä Kristiinankaupunki.
Vaikka se onkin kaupunki, niin sielläkin voi istuskella merenrannassa ja bongailla lintuja, joita siellä on tosi hyvä valikoima. Tässä puiston penkillä näimme kesän ensimmäiset tervapääskyt ja pari ohi menevää kaupunkilaiskoiraakin.
Tämän hienon talon ohi on helppo osata majapaikkaamme. Kait se on joku kuninkaanlinna tai vastaava. En ole päässyt kyllä koskaan katsomaan millaista väkeä siellä asuu.
Sitten jatketaan vielä muutamaa kapeaa katua kaupungin laitaan.
Siellä se oli onneksi edelleen tallella leirintäalueen rannassa tuo meidän suosikkimökkimme, jossa olimme jo parisen vuotta sitten.
Onneksi siellä oli minulle ja Likka-äiskälle aivan oma sohva varattuna, jossa saatoimme nukkua pahimmat matkaväsymykset pois.
Jälkiruokakulhot olivat kyllä hieman huonon mallisia. Kait noilla kaupunkilaisilla on pitempi ja kapiampi kuono, tai sitten muita niksejä.
Mutta yksi ja painavin syy, miksi valitsimme taas tämän mökin, oli tämä ihana merenpäällä oleva kuisti, joka antoi meille todella monia erikoismahdollisuuksia, joista taidan kertoa sitten huomenna.
Kommentit