Lopulta huomasimme erään pienen kylän kohdalla tienviitan: Pölönmäen näkötorni ja laavu. Ajoimme pientä kapeaa tietä korkealle mäelle linkkimaston juureen, ja päätime katsella siellä hieman ympärillemme.

Näkötornin näimme lähettyvillä puiden takaa, ja oiskohan tuo sitten se laavu?

Kyllä se oli kuin olikin, ja onneksi meillä oli säkillinen puita ja syttyjä mukana, joten saimme nuotion tulisijaan aikaiseksi. Ensin piti vain odotella, että savu löytää suunnan laavusta piipun kautta ulos.

No nyt alkoi ilma sisällä hieman selkenemään.

Ja mikä parasta, makkarapakettikin oli tällä kertaa tullut mukaan.

Meidätkin kutsuttiin sisään, ja ovi suljettiin.

Vihdoinkin monen tunnin ajomatkan jälkeen saimme istua tulilla!

Siellä paistui ensimmäinen makkara.

Mekin saimme sitten herkutella.

Ja toki se emäntäkin sai taas lisää kahvia ja vieläpä makkaraakin.