Eilenkin pääsimme mukaan marjaretkelle, mutta vain tuohon omalle pihamaalle. Isäntä otti tikkaat avukseen, jotta ylettyisi pihlajanmarjaterttuihin.
Siirryimme varmuuden vuoksi hieman kauemmaksi pois tikkaiden kaatumaetäisyydeltä.

Aivan pakko oli kuitenkin tulla kurkistamaan, mihin tuo isäntä oikein noilta tikkailta sitten hävisi.

Siellä hän oli kuin punatulkku pihlajan oksistossa, ja heitteli marjaterttuja alas emännälle.

Nyt menimme pöydän alle marjasateelta suojaan.

Emäntä oli kovin iloinen saadessaan tuollaisen kasan marjaterttuja alas perattavakseen.

Me päätimme ottaa kunnon nokoset, kun oli taas niin rauhallista, ja tuo ylhäältä tuleva uhkakin oli ohi, ja isäntäkin turvallisesti maankamaralla.