Eilen taas kun isännällä oli vapaata suuntasimme linturetkelle. Tällä kertaa kohteemme oli tuolla Kajaanin liepeillä oleva Otanmäen lintuvesiallas ja siellä jo entuudestaan tutuksi käynyt Pikkusirri-niminen torni.
Tuonne altaan toisella puolella olevaan Isosirriin minäkin olen aina mielelläni kiivennyt, mutta nyt siellä oli meneillään joku tornientaisto, ja minä kun hieman kammoksun kaikkia taistelupaikkoja. Isäntä ja emäntä siellä kyllä käväisivät pikimmiten meidän odotellessa autossa, mutta onneksi selvisivät ehjin nahoin sieltä pois.
Jokaisen retken kohokohta on tietysti aina evästauko. Täytyi tarkistaa, että olivatko varmasti meidänkin eväät tulleet matkaan. Onneksi korissa näkyi sekä uudet eväspullomme että retkireppuni.
Tämä on kyllä niitä elämän kohokohtia: maittava ateria ulkoilmassa hienoissa maisemissa pitkän ajomatkan jälkeen.
Sitten raikas puhdas allasvesi maistuu vielä pullovettäkin paremmalta.
Pääsimme toki myös kävelylenkille pitkin allasta reunustavaa pengertietä.
Tuontuostakin piti jäädä seuraamaan ja ihmettelemään mitä omituisimpien vesilintujen puuhia.
Nämäkin värikkäät mustakurkku-uikut olivat selvästi pesänrakennuspuuhissa.
Muutama tunti siellä vierähti, mutta sitten oli aika hypätä taas autoon ja suunnata kotia kohti.
Nyt pitää kuitenkin jo valmistautua äitienpäivään ja mennä herättelemään ja onnittelemaan Likka-äiskää, mutta siitä kerron teille sitten huomenna.
Kommentit