Hienoa oli päästä pitkästä aikaa Söderuddeniin ja Villa Vargvikiin. Se on tuolla Merenkurkussa, ja siltä voi katsella ikkunasta suoraan merelle. Onneksi sitä äkäistä kyhmyjoutsenta ei tällä kertaa näky.
Täällä meillä ei ollu katiskaa vaan verkko, jota koettiin laiturilta. Oli se aivan kivan näköistä puuhaa, muttei sieltä kyllä kaloja tullu.
Lopulta isäntä kyllästyi siihen verkkohommaan ja haki ongen.
Kivahan täällä oli loikoilla laiturilla, ja odotella niitä isännän suuria merikalasaaliita.
Lopultakin onkeen nappasi pienen pieni sintti, joka tietysti pääsi jatkamaan uiskenteluaan.
Emäntä käväisi vaivihkaa jossain rannempana, ja toi sieltä lämpimiä, hyvälle tuoksuvia savuahvenia lautasellisen.
En kyllä vieläkään oikein ymmärrä, miten se sen teki. Eihän emäntä yleensä kalasta, eikä se ollut kuin hetken poissa, mutta ihmeitä näyttää tapahtuvan.
Mutta arvatkaapa, millaisen elämäni ennätyksen minä tein Panikessa...ja melkein lintujen takia.
Kommentit