Eipä siinä auttanut muu, kuin jatkaa etsimistä.

Palasimme autolle, ja huristelimme taas muutamia kymmeniä kilometrejä.

Seuraava pysähdyskohde oli tämä Ahkiolahden kanava.

Juoksimme siellä ympäriinsä makkaranpaistopaikkaa etsien, mutta kaikki oli täälläkin lumen alla, eikä edes kanavalle ollut minkäänlaista aurattua tai polettua väylää.

Päätimme jatkaa taas autolla matkaa, MUTTA...

...emäntäpä ei ollutkaan malttanut enää mieltään, vaan hörppi siellä ahneen näköisenä kahvia ja mutusteli eväsleipää. Onneksi ei kuitenkaan ollut koskenut makkaroihin!

Antoihan se onneksi meillekkin hieman välipalaa, kun oli ensin saanut itse pahimman nälkänsä tyydytettyä.

Sitten seurasi vieläkin pitempi ajomatka. Välillä vilahti auton ikkunasta tällainen komea kirkko ja...

...tuollainen hyvin pitkä silta, jonka ylikin me ajoimme.

Ilta alkoi jo hämärtämään, ja olimme kaukana kotoa, mutta päätimme olla antamatta periksi. Jostain sen makkaranpaistopaikan oli löydyttävä.