Sunnuntaina meillä riehui se mahtava Eino myrsky, ja me juoksimme kilpaa sen kanssa.
Saimme napattua frisbeenkin aina ilmasta kiinni, vaikka se yritti viedä sitä.
Kyllä se riuhtoi välillä noita rantakoivujakin melkoisesti, mutta ne pitivät pintansa meidän laillamme.
Hauska oli juosta huojuvien puiden välissä.
Eetu keksi, että tuulen avustuksella pääsi helposti liitelemään ojienkin yli.
Minä kokeilin perässä samaa.
Hienostihan minäkin sain nostetta...
...ja pääsin toiselle puolelle.
Ihmeekseni Eetu liiti myös vastatuuleen.
Pyysin sitä näyttämään, miten se tapahtuu, ja hetkessä se lensi takaisin luokseni.
Sitten seurasi uusi näytös. Mietin, että ehkä minun on sittenkin hieman painavampana viisaampaa kiertää tuohon suuntaan ojan pohjalta.
Kommentit