Puolukkaretkeltä palatessamme törmäsimme niihin. Likka-äiskä ne ensin havaitsi, ja huuteli minua varmistamaan asiaa.
Minä juoksin paikalle minkä jaloistani pääsin.
Kyllä nämä tosiaanki näyttivät ja tuoksuivatkin aivan samalle, kuin silloin vuosia sitten eräällä sienipolkulaisten retkellä löytämämme kanttarellit.
Isäntä ja emäntä olivat aivan innoissaan poimiessaan niitä talteen. Me vahdimme tarkkoina ja huomaamattomina, ettei vain kukaan näe, että olemme löytäneet kanttarellipaikan, sillä ne kannattaa kuulemma pitää muilta salassa.
Vahdin niitä vielä kotonakin, jottei kukaan huomaa, kun emäntä paloittelee niitä.
Muistutin kuitenkin, että söisin mieluummin koiranmakkaraa ja viiliä kuin noita, jos vaan sopii.
Hyvältä ne kyllä kieltämättä tuoksuivat pannulla voissa paistuessaan, ja jopa isäntä uskalsi maistaa muutaman palan. Emäntään ne kyllä upposivat kuin kivi kaivoon.
Muistakaa nyt, että kanttarellejä kannattaa katsella puolukkareissulta palattaessa joltain korkealta paikalta. Kun sitten näette keltaisia täpliä maassa, niin hiipikää niiden luo kenenkään huomaamatta ja poimikaa ne vähin äänin talteen. Kotimatkallakin ne kannattaa pitää hieman piilossa, ja valmistaa kotona mahdollisimman pian ateriaksi, sekä tarjota vain sellaisille jotka pitävät niistä enemmän kuin makkarasta.
Kommentit