keskiviikko, 18. lokakuu 2017
Toissailtana lähdimme katsomaan myrskyävää merta, kun tuulen voimakkuus nousi hurjiin lukemiin. Eetu ja isäntä päättivät uskaltautua rantahiekalle.
Samassa aallot löivät heidän jalkojensa yli.
Nyt taisivat kastua tassut ja tossut pahemman kerran.
Katselimme Eetun kanssa, kun tuuli lennätteli risuja ja hieman isompiakin keppejä ilmassa.
Eetu yritti napata niitä kiinni.
Se joutui huomaamattaan tyrskyjen keskelle autiolle saarelle.
"Hei, täältä kautta pääset pois!"
Sitten kiipesimme tuonne hieman ylemmäs aallonmurtajalle isännän avustuksella.
Hän ehdotti, että kävisimme vielä seikkailemassa tuolla kauempana kärjelläkin.
Jotenkuten pääsimme sinne tuulta vastaan puskien.
Melkoisia pärskeitä sieltä lensi päällemme.
Taas oli tulossa valtava aalto.
Onneksi isäntä asettui suojaksemme.
Parempi oli sitten suunnata rantaan autolle, kun isännän vaatteet olivat likomärät.
Eivät ne ainakaan paluumatkallakaan yhtään kuivaneet.
Jäimme vielä hetkeksi seuraamaan auton ikkunasta tuota mahtavaa, vellovaa merta, jossa oli jotain tosi kaunistakin.
Kommentit