Onneksi oli välissä lämmin ja kuiva ilma, ja emännälläkin sopivasti vapaata, jotta lähdimme pitkästä aikaa maastolenkille tuonne kauempana olevalle pellolle.
Hei, mitä tämä nyt oikein on? Yleensä olemme käyneet täällä joko syksyllä viljanleikkuun jälkeen tai kevättalvella hankiaisten aikaan. Nythän täällä oli kasvuvauhdissa ainakin apilaa, hernettä ja jos vaikka mitä. Kyllä on tainneet luonnonkirjat keikahtaa ylösalaisin, kun sänkiäiset ja hankiaiset puuttuvat.
Tuolla näyttää kasvavan vielä joku iso, kaunis , keltainen kukkakin.
No olishan se pitäny arvata, että emäntä tiputtelee taas noita käsineitään. Missä asti se mahtaa itse jo olla?
Ei kait tässä auta muu, kuin viedä hanska haltialleen.
Aika ajattelematonta pitää nyt 10:n asteen lämpimillä tällaisia paksuja rukkasia mukana, kun ei niitä kädessä tarvi.
"Hehheh Pietuseni, ehkäpä emäntä onkin ottanu ne mukaansa testatakseen sinun hoksottimiasi ja palvelualttiuttasi, kun sinä olet niin huolehtivainen."
"Hei, eikait tuo härveli tule vaan tänne vielä rehua keräämään?"
"Parempi varmaan juosta pois polkemasta toisten sapuskoita. On kyllä aikoihin eletty, kun vielä lokakuun lopulla rehua kerätään. Milloikahan ne sänkiäiset ja hankiaiset sitten tulevat? Vai tuleekohan niitä tänä vuonna ollenkaan?"
Kommentit