Välillä kun oli hieman sateisempi päivä, ajelimme Käylänkoskea ihmettelemään ja ihastelemaan.
Täältä korkeammalta näkyi hieman kauemmaksikin.
Samassa ohitsemme vilahti kumilautallinen koskenlaskijoita.
Tuleekohan sieltä niitä vielä lisää?
Tulihan sieltä vielä parikin lautallista.
Mikko kuvasi niitä innolla.
Eetunkin piti päästä välttämättä hieman lurkkimaan koskeen, mutta turvanaru oli toki paikoillaan.
Sitten ajelimme Juumaan Niskakoskelle tutkimaan, mistä ne koskenlaskijat oikein olivat lähtöisin. Me jätimme kuitenki tällä kertaa tämän urheilulajin väliin.
Päätimme vain ihastella tämänkin alueen hienoja maisemia.
Siellä kuului edestä taas veden kohinaa.
Eetukin oli innoissaan menossa riippusillalle, mutta vilkaisi samassa kaiteen välistä maisemia.
Ohhoh, oltiinpa me korkealla tyhjän päällä!
Nyt iski pojalle pieni pakokauhu.
Hyvin näytti Mikko tulevan perässä.
Eetu kehui minulle, että kyllä tuo riippusiltakävely oli vieläkin rohkeampi homma, kuin koskenlasku.
Kommentit