Pääsimme jälleen tuonne Rivinrannalle jo aamupäivällä, kun siellä oli nähty illalla mustaotsalepinkäinen, ja isäntä ja emäntä lähtivät sitä kyttäämään kuvatakseen.
Eipä näkynyt sitä lepinkäistä, mutta harmaahaikara siellä heilutteli taas siipiään.
Meinasin aivan nukahtaa istualleni, mutta Eetu huomautti isännän kutsuvan meitä pienelle kävelylenkille.
Kylläpä täällä oli polunreunat täynnä kukkia.
Mereltä lähestyivät kuitenkin hyvin tummat sadepilvet.
Käännyimme sitten ajoissa takaisin.
Kiirehdimme sitten autolle ennen sateen ropinaa.
Kommentit