Tällä kertaa Föntti ohjasi meidät Lumilammelle, johon niillä oli Eetun kanssa kiire jo muiden edellä.
Sieltä ne tulivat jo meitä vastaan.
Toki me tultiin täältä omaa vauhtiamme.
Kivalta paikaltahan tämäkin vaikutti.
Siellä se lampikin näkyi taustalla, mutta hiljaista siellä tuntui olevan lintujen suhteen.
Löysinpä täältä muutaman karpalonkin suuhuni.
Föntin ja Eetun opastuksella nousimme sitten tuonne kuivemmalle alueelle.
Hyvin minäkin pysyin perässä, ja varalta oli tuo turvanarukin mukana.
Sieltä löytyi sitten tällainenkin tarpeellinen pysähdyspaikka.
Näytti ihmisillä ainakin olevan evästä mukana.
Toivoin, että meillekin jää jotain.
Odottelin siinä sitten toiveikkaana kuppien kanssa.
Sitten seurasi tämän retken paras hetki.
Kommentit