Eilen suuntasimme pitkästä aika tuonne Tauvon Munahiedalle, kun oli niin aurinkoinen ilma.
Siellä oli kuitenkin niin mahdoton tuuli, että emäntäkin joutui pitämään minusta kiinni, ettei tuuli vienyt häntä mennessään.
Isännällä oli onneksi tuo painavampi kamera pitkine putkineen, joka piti hänet paremmin jalat maassa.
Kyllä hänkin joutui istahtamaan rantapenkille ilmeisesti tukea hakemaan.
Jaa, hän tahtoikin vain asettua lintuja kuvaamaan.
Kun penkki vapautui, hyppäsimme me siihen istumaan.
Tuuli puhalsi meidät kuitenkin pian siitä alas.
Jatkoimme taas hieman matkaa.
Sitten löysimme tukevamman poseerauspaikan.
Toki emäntä huomasi heti kuvatakin meitä.
Täällä veden tuntumassa oli helpompi kävellä hieman hiekkamyrskyltä suojassa. Täällä kohtasimmekin tuota pikaa jotain tosi erikoista ja mielenkiintoista, josta kerromme seuraavassa osassa.
Kommentit