Poikkesimme pitkästä aikaa Lumijoen Varjakalla.
Hailuoto-laivakin oli entisellä paikallaan.
Tuulikin oli aivan sopivan leuto, mutta näytti sentään pyörittävän tuota tuulimyllyä.
Tuolla takanamme aukeni rannaton merenulappa, joten tunsimme olevamme tosi ison veden äärellä.
Sitten suuntasimme kohti laivaa ja autoamme.
Mihinkähän ne emäntä ja isäntä nyt häipyivät, kun jättivät meidät tähän penkille ihmettelemään.
Taisivat pujahtaa tuosta avoinna olevasta ovesta laivaan.
Sieltähän se isäntä jo tulikin tarjottimen kanssa.
Hän oli hakenut sisältä herkkuja itselleen ja emännälle, ja saimme mekin toki hieman maistiaisia.
Tulihan se emäntäkin sieltä kahvin ja leivoksen perässä.
Kyllä ois kiva käväistä joskus tuolla ylähyteissäkin, mutta nyt ne taisivat olla suljettuna.
Lähistöllä tapasimme vielä pari meille jo entuudestaan tunnettua kilttiä hahmoa.
Kommentit