Kotimatkalla pysähdyimme mm. tällaisessa paikassa, jossa oli nähtäväna vanhaa sotakalustoa, josta minä en paljoakaan ymmärtänyt. Tärkeintä oli, että pääsi vähän jalottelemaan.
Isäntää tämä paikka tuntui kovin kiinnostavan, ja Likka-äiskäkin muisteli käyneensä tällä muistomerkillä joskus nuoruudessaan.
Seuraava stoppi oli sitten tämä Luontokeskus Petola, joka kuulemma on niin pelottava paikka, että meidät jätettiin autoon odottelemaan.
Isäntä ja emäntä kertoivat siellä olleen susia, karhuja ja kaikenlaisia muita petoja.
Lisäksi siellä oli kuulunut hyvin pelottavia ääniä, joista emme varmaankaan olis pitäneet.
Isäntä oli ollu kuitenki hyvin rohkea ja kertoi kurkistaneensa erääseen karhunpesään ja halanneensa siellä olevaa karhuakin.
Sieltä kyytiin hyppäsi tuo Sulo-Susi. Aluksi meitä hieman jännitti sen seura, mutta...
pian huomasimme sen olevan varsin hauskan kaverin.
Hieman kyllä harmitti, kun se sai matkustaa osan matkasta yksikseen tuolla takapenkillä...ja vieläpä ilman turvavyötä.
Kyllä meillä on nyt sitten tapahtunut täällä kotonakin viime päivinä kaikenlaista pientä kivaa, josta odottelen pääseväni teille kertomaan.
Kommentit