Eilen lähdimme legendalaatikossa puolukkaretkelle. Ja arvatkaapa löytyikö niitä?
Pääsimme taas Likka-äiskän kanssa herkuttelemaan.
Kokeilin minäkin matkia sitä äiskän kielipoimintatekniikkaa, vaan on se kyllä hieman vaikeaa.
Äiskällä se näytti onnistuvan liiankin hyvin, ja pelkäsin, milloin hänen vatsansa räjähtää.
Itse päätin tyytyä kohtuuteen, ja nauttia myös maisemista muiden poimiessa.
Kun äiskä hetkeksi pysähtyi lepäämään, hän kuuli jostain kutsuvaa veden lirinää.
Siellä mättäiden välissä oli raikasvetinen lähde.
Loppuajasta jouduimme marjavahdeiksi.
Paluumatkalla huomasin sellaisen ihmeen, että osa puolukoista oli vielä kukassa, joten marjoja riittää täällä kait sitten Jouluun saakka.
Huomasimme kyllä jotain muutakin. Se oli tosi loistavaa kurssiaineisto sienikursseilleni. Taidankin kertoa teille ensi kerralla yhdestä maailman parhaasta sienestä.
Kommentit