Eilen aamulla varhain lähdimme hieman isomman koirakaveriporukan kanssa tien päälle kohti pohjoista.
Noin puolen tunnin lauttamatkan jälkeen jatkoimme matkaa Hailuodon Marjaniemeen.
Siellä meilläkin riitti heti jututtajia auton ovien avauduttua.
Mukanamme olleet koulutetut kaverikoirat pukivat virkahuivinsa ym. tunnuksensa päälleen ja lähtivät hommiin.
Me jäimme vahtimaan autoa ja mukana olleita pentukavereitamme Kissiä ja Misseä. Samalla esittelimme rotuamme asiasta kiinnostuneille, ja juttutimme muutenkin ohikulkijoiden kanssa.
Misse oli hyvin kiinnostunut tästä jo toisella vuodella olevasta Nero-pojasta, joka kuitenkin oli hieman pidättyväinen.
Sen sijaan pääsimme jututtamaan Peetu-Pelleä ja hänen koiraansa.
Voihan sentään, sehän olikin tuollainen merkillinen mielikuvituskoira. Hieman samaa luokkaa kuin se narussa vedettävä autonrengas sillä yhdellä miehellä metsätiellä.
Isäntä päätti kokeilla, miltä tuntuu puhutella oikeaa kaverikoiraa työssään.
Mitähän kivaa täällä vielä ois?
Jäimme hetkeksi nauttimaan erään trubaduurin musiikkiesityksestä. Emäntä vaan taustalla varoitteli minua, että en saisi yhtyä tällä kertaa lauluun.
Isäntä eksyi jälleen yhden kaverikoiran kaveriksi.
Pennut seurasivat kauempaa kuinka niiden ystävä ja kämppäkaveri Tarmo käyttäytyi ihmisten sitä puhutellessa.
Ne päättivät tilaisuuden tullessa treenata tuota kivaa hommaa, mutta ymmärsivät nyt asian hieman väärin, ja kaatoivat asiakkaan maahan selälleen ja hyppäsivät päälle häntä puhuttelemaan.
Toisten jatkaessa hommiaan ehdimme käväistä hieman ihailemassa näitä tuttuja maisemia tässä lähistöllä.
Iltasella oli lautalle monen tunnin jono, ja ehdimme kotiin vasta iltamyöhäisellä, mutta tuossa torilta lähdettyämme pääsimme onneksi juoksentelemaan eräälle tutulle hiekkarannalle. Siitä taidan kertoa teille vasta huomenna.
Kommentit