Ystävämme Miika vei meidät mummolaansa tervehtimään siellä asustavaa Miroa.
Miroa nauratti kovin nämä meidän lyhyet töppäjalkamme, mutta kehuimme näillä pääsevän, vaikka maapallon läpi Kiinaan, jos oikein kovasti kaivamme.
Sitten tajusimme, että eiväthän Miron jalat olleet yhtään sen pitemmät. Siksi kait hänellä olikin niin lysti, kun tapasi tällaisia kohtalotovereita.
Kyselimme sitten Miron taustoista. Hän kertoi olevansa pitkäkarvainen mäyräkoira. Mäyräkoiria on kuulemma kolmea eri kokoa ja kolmea karvatyyppiä, mutta kaikki polveutuvat erittäinkin maanalaiseen metsästykseen kehitetyistä matalista koirista. Mietimme kuumeisesti, että mitähän sekin nyt oikein tarkoittaa.
Miro kertoi myös tulleensa muutama vuosi sitten tänne Miikan mummolaan viettämään eläkepäiviä, Ja loikoilevansa enimmäkseen sohvalla tai makoilevansa lämpimän uunin kupeensa varsinkin pakkasilla.
Kertoi hän harrastavansa vielä hieman aikansa kuluksi luolahommiakin.
Mitä ne sellaiset ovat? Pyysimme Miroa opettamaan niitä meillekin. Ehkä saisimme siitä uuden harrastuksen.
Samassa Miro häipyi jonnekin.
"Hehheh...täällä on minun luolani. Saatte kokeilla tätä."
Eetu pujahti samaan luolaan, mutta tuli sieltä sitten joutuin ulos.
Minäkin olin utelias näkemään millainen se luola oikein oli, mutten millään mahtunut sinne sisälle.
Hieman nolotti tämä tällainen juttu. Pitääköhän minun ruveta laihdutuskuurille?
Ehkä on parempi syödä lunta välipaloina, niin se ei lihota. Eetu oli tulossa laihdutuskuuriini myötätunnosta mukaan, vaikka sillä ei toki olekaan liikakiloja. Miro kehui sitä oikein hyväksi ideaksi.
Kommentit