Eilen lähdimme taas kauniin sunnuntaipäivän innoittamina metsäretkelle, ja unohdimme hetkeksi ne pihahommat. Palataan niihin taas tässä pikapuoliin.
Tämä on se hieno metsä, jossa on näitä isoja kiviä, joiden päältä on kiva tähystellä maisemia.
Täältä voi myös seurata, missä Likka-äiskä, isäntä ja emäntä liikkuvat.
Äiskäkään kun ei paljo malta ympärilleen katsella, vaan rohmuaa marjoja mahan täydeltä.
Kyllä minäkin tietysti myös tutkin muutenkin ympäristöä, ja löysin tosi hienon sienipaikankin.
Vahdin sieniä, kunnes emäntä ehti ne tunnistamaan. Valitettavasti ne eivät kuitenkaan hienosta ulkonäöstään huolimatta olleet syötäviä. Olivat jotain karvasorakkaita ilmeisesti.
Tarttuihan sieltä toki mukaan hieman kotiin vietävääkin: pari sangollista puolukoita ja muutama kanttarelli.
Ja lähtiessä sai taas sammutettua janon tällä ihanalla, raikkaalla lähdevedellä.
Kommentit