Kotiseututalolta jatkoimme sitten matkaamme tuonne Relletintielle tuttuun paikkaan, jossa oli jo grilli sytytettynä ja Eetun kieli heti aivan liian pitkällä.
Niinpä Eetu saikin aika pian melkein lentokyydin aidan taakse.
Täällähän me Pellen ja Priiman kanssakin jo olimme turvassa, jotta emme mene kuonoamme polttamaan.
Täältä saattoi sitten rauhassa katsella turvaetäisyydeltä ihmisten touhuja.
Hyvät tuoksut sieltä kyllä tuli.
Lampaitakin saattoi seurata toiselta puolelta aitausta.
Sitten aidan taakse ilmestyi Miisa-kissa, jota emme ole nähneet pitkiin aikoihin.
Sitä oli aivan pakko päästä tervehtimään lähempää.
Se oli tainnut hieman kasvaakin viime näkemän.
Eetu varasti hieman liikaakin sen huomiota.
Onneksi se tuli kuitenkin supattelemaan jotain minun korvaani. Meillä taitaa olla hieman molemmilla huono kuulo, mutta tämä nyt on lähinnä sellaista ihanaa tunnekieltä.
Kommentit