Matkan jatkuessa näimme onneksemme tällaisen kyltin, ja pian löytyi myös ruokakauppa ja makkaraakin.
Pienen ajomatkan päässä oli myös jo meille entuudestaan tuttu leiripaikka Hepoköngäs nimeltään.
Pienen kävelymatkan päässä tiesimme olevan kivan ruokailukodan ja kuohuvan putouksen.
Emäntä kuitenkin häipyi ihmeeksemme omille teilleen.
Isäntä sytytti tulen nuotiopaikalle, ja tähyilimme sitten ympäristöstä edes vilausta emännän punaisesta takista.
Sitten kuulimmekin jostain kauempaa hänen huutelevan.
Huhhuh, olipa se emäntä vajonnut tosi alas.
Tuolta hän huuteli putouksen alta.
Me olimme kuulemma tosi korkealla sieltä katsottuna.
Emäntä ilmeisesti tahtoi ottaa meistä kuvia sieltäkäsin.
Isäntä huuteli emäntää makkaranpaistoon.
Eipä häntä tarvinnut kahta kertaa käskeä.
Tulisijakin alkoi olla sopivassa hiilloksessa.
Siellä ne nyt vihdoinkin paistuivat.
Taustalla kuului kosken ja putouksen solina ja vesi herahti kaikilla kielelle.
.
Kylläpä maistuukin herkulliselta!
Sitten palasimme parkkipaikalle tutkimaan karttaa, ja miettimään, mihinkä suuntaan jatkaisimme matkaa.
Kommentit