Tänään linturetkellä tapasimme ystävämme Mökön, joka oli isäntäväkineen samalla asialla.
Mökö muistutteli minulle viime tapaamistamme. Eetukin taisi muistaa sen, mutta sitä nolotti koko juttu hieman vieläkin, joten se ei osallistunut näihin muisteloihin.
Sehän oli se karhunkakka siellä eräällä metsätiellä, ja olihan siellä niitä tuoreita tassunjälkiäkin.
Me uhkasimme ajaa sen pois, jos sitä siellä olis vielä näkynyt.
Kiva oli muistella sitä hauskaa tapausta.
Mökö kuiskasi korvaani, että tuo Eetu taisi häipyä autoon piiloon.
Eetu kehaisi Mökölle, että kyllä hän ei tänäänkään pelännyt, vaikka näimme metsätien varressa aika hurjan näköisiä otuksia.
Siellä huuteli kolme närheä tosi isosti tukat pystyssä, ja uhkailivat meitä, jos emme heti poistuisi niiden alueelta.
Etsimme sitten hetken vielä uusia jälkiä täältä rannalta.
Pian piti kuitenkin heittää Mökölle hyvästit, ja jatkaa eri suuntiin.
Kommentit