Pääsimme juoksenteleman hieman kauempana olevalle ihanalle kesälaitumelle.
Eetu löysi sieltä hienon kepin.
Minä tarjouduin kantamaan sitä.
Samassa Eetu tarkkakorvaisena kuuli jotain merkillistä ääntä.
"Varokaa pöllöä, varokaa pöllöä....!"
Sitten minäkin huomasin läheisen puun oksalla meitä tuijottavan valtavan hahmon.
Se oli monta kertaa isompi kuin kotimme lähistöllä liitelevä suopöllö.
Mietimme ensin, että kannattaisiko piiloutua ruohikkoon,...
...mutta päätimme sitten ottaa jalat allemme, ja juosta joutuin isännän ja emännän luo. Keppi piti tietysti ottaa mukaan.
Kommentit