Pääsimme taas mukaan eräälle erämaa-alueelle lintuja tarkkailemaan ja kuvaamaan.
Siellä puupinossa oli kuulemma punarinta ja joku vieläkin pienempi siivekäs.
Nyt Eetukin kuulemma huomasi ne.
Tuo toinen oli kuulemma peukaloinen, joka on yksi lintumaailman pienimpiä, ja tämä oli ensimmäinen näkemämme tämän lajin yksilö.
Samassa Eetu huomasi takanamme, jotain vieläkin mielenkiintoisaa ja ihmeellisempää.
Siellä oli kait koiramaailman peukaloinen. Tämä kaveri esittäytyi Mököksi, ja oli kuulemma myös omistajineen metsäretkellä.
Se kertoi olevansa hyvin rohkea kaveri.
Ei kuulemma pelkää edes karhua tai sutta, saati sitten meidän kokoisiamme kavereita.
Se kertoi haistaneensa täällä tuoreet karhun jäljet, ja lupasi näytää meille jopa karhun kakan todisteena siitä.
Tuossa se kuulemma oli.
Niinpä tosiaankin. Kyllähän siinä oli karvoja ja marjoja aika runsaasti.
Varovasti tutkiskelimme sitä turvaetäisyydeltä.
Eetu sanoi sen haiskahtavan todellakin jollekin metsän pedolle.
Kyllä sen täytyi olla metsänkuninkaan jätös, ja ehkä se on jossain lähellä.
Mökö kehaisi irvistävänsä sille näin, jos se tulee vastaan.
Kokeilin minäkin, kuinka pelottavan ilmeen saisin aikaan.
Sillä välin Eetu oli jo pujahtanut Boksiinsa turvaan, ja Mökö meni sitä lohduttelemaan, ja lupasi puollustaa Eetua, jos karhu tulisi tänne.
Kommentit