Taas tuli kuitenki mieleen ne viime vuotiset pienet jouluapulaiset ja huoli niistä. Silloin joku kömpi hämärissä viereeni.

Töpinähän se oli, joka oli vetäissyt myös tonttulakin päähänsä ja painautui aivan viereeni. Kerroin hänelle huolistani.

Kummasti mieleni kirkastui, kun hän kietoi tassunsa kaulani ympärille, ja sanoi ymmärtävänsä hyvin, miltä minusta tuntui.

Töpinä ehdotti, että valmistelisimme tänä vuonna kaksistaan joulua. Hän oli kuulemma seuraillut niin tarkkaan aikasempina vuosina sivusta askareitani, että osasi nyt olla avuksi.

""Voisimme yhdessä repiä papereita...vahtia kinkkua...laskea mäkeä...haukkua jäniksiä ja kauriita..."

Voi ei...eipä tunnu Töpinällä olevan mitään käsitystä jouluvalmisteluista,,,ja muutenki se on niin veltto tyyppi, ettei siitä taida paljon apua olla...huokaus.

MUTTA...eilen kun päivä hieman valkeni, huomasin pihatiellä jonkun oudon tulijan, joka sai mieleni tosi iloiseksi.