Minna ja Eetu arvasivat aivan oikein. Ne turvaköydet olivat tosiaanki niiden leivänmurujen takia. Harmitti nimittäin, kun ne kuukkelit rohmusivat niitä enemmän kuin jaksoivat syödä. Kätkivät sitten ylimääräiset kaarnanrakoihin ja jäkäliin. Onneksi me pääsimme rantaan makkaranpaistoon.
Pelkäsimme jo, että sinnekin tulee ylimääräisiä makkaranmurusten syöjiä, mutta onneksi turhaan.
Tiesimme, että emännältä jää aina makkarasta jämiä meillekki, kun vain jaksaa kiltisti odottaa.
Isäntä taas ei henno olla antamatta, jos oikein nätisti pyytää.
Sitten leikimme Likka-äiskän kanssa rannassa piilosilla.
Yritin myös saada äiskää kilpajuoksuun mukaan, vaikka se tahtookin olla siihen hommaan nykyään hieman laiska.
Samassa huomasin kauhukseni, että isäntä oli livahtanut yksikseen veneellä uistelemaan.
Miten ihmeessä hän oli unohtanutt minut, parhaan kalakaverinsa tänne rannalle ruikuttamaan. Äiskä kyllä lohdutteli, että ehkä se oli vain tilapäinen mielenhäiriö.
Päätimme kuitenki juoda koko järven tyhjäksi, jotta isännän olisi pakko ulla takaisin rannalle.
Kun se ei oikein onnistuni, niin vimmoissani päätin paeta ja kaivaa itseni Kiinaan. Sittempähän sais isäntä juosta perässä minua etsimään.
Kommentit