Eilen kävin esittelemässä Eetun Bertta-mummulle, ja samalla saimme juosta aamuhämärissä siellä pihamaalla kepin perässä.

Hyvinhän se kepinnoutokin sujui yhteisvoimin.

Välillä vaan en meinannut pysyä Eetun perässä, kun se innostui viemään keppiä vikasuuntaan. Luuli kait, että ollaan hippasilla.

Se ongelma ratkaistiin kahdella kepillä.

Sitten kotona iltapäivällä Eetukin pääsi kokeilemaan kanssani mäkifrisbeetä, joka on hieman raskaampi urheilulaji.

Eetu seurasi kyllä tarkkaan minne kiekko lentää.

Minullekkin tuli lisää vaikeutta tähän lajiin, kun välillä jouduin vetämään myös Eetun frisbeen mukana ylämäkeen isännän luo.

Onneksi tähänkin löytyi sitten parempi ratkaisu eli toinen frisbee.