Palataanpa vielä siihen toissapäivään eli torstaihin. Aisku lupasi, että pääsemme mukaan erittäin tärkeälle matkalle.
Monen tunnin ajomatkan jälkeen pysähdyimme eräälle pohjoisessa olevalle huoltoasemalle.
Jotain siellä nyt kovasti odoteltiin rankassa vesisateessa.
Lopultakin sinne tuli auto, jota mekin pääsimme katsomaan. Tervehdimme nätisti autossa olevaa mäyräkoirarouvaa, joka odotteli vauvoja viimeisillään.
Sitten autossa olevasta boxista ilmestyi jotain hyvin tavatonta.
Emme olleet aivan varmoja, oliko se tiikeri vai valtava kissa, joka katsoi meitä määrätietoisen näköisenä.
Pian se oli meidän autossa, ja Aisku esitteli sen uudeksi siperiankissakseen Helmiksi. Eetu vapisi vieressäni kauhusta kuin haavanlehti.
Vähitellen Eetukin rauhoittui, kun pääsi yhdessä pysähdyspaikassa hieman jaloittelemaan.
Kun pääsimme meille kotipihaan, Eetu kävi jo haistelemassa hieman kissaa, joka sekin suhtautui uuteen tuttavaan aivan luottavaisesti.
Kommentit