Olipa sinulla Vipsu hurja kokemus niiden porojen kanssa! Onneksi kuitenki selvisit siitä.
Sain minäki viime talvena kaurispukin perääni, kun yritin hiipiä ruokintapaikalle leipäpalaa hakemaan. Onneksi Likka-äiskä oli silloin lähettyvillä ja pakotie valmiina. Äiskä oli kuulemma paimentanut kerran lomamatkalla nuoruudessan kokonaista porolaumaa Simojärven liepeillä, joten sillä on hieman kokemusta näistä puuhista.
Äiskäni onkin muuten maailman paras uranuurtaja. Katsokaa vaikka! Sitä eivät pysäytä syvätkään hanget.
Olemme tehneet tosi hienon urapolkuverkoston lähimaisemiin. Äiskä menee aina edellä ja minä poljen perässä.
Välillä täytyy palata vahvistamaan ja leventämään polkuja.
Niitä on sitten hauska juoksennella edestakaisin, jotta saa samalla hyötyliikuntaa, ja pysyy kunto korkealla. Välillä saamme isännän ja emännänkin houkuteltua lumikenkineen uratalkoisiin.
Myös kauriit käyttävät mielellään näitä tekemiämme uria, joten on oltava tarkkana, milloin ne tulevat. Sitten vain joutuin pihalle turvaan.
Kommentit