Sieltä löytyi myös tällainen iso kuoppa, jota emme malttaneet isännän kanssa olla tutkimatta.

Täältä katsottuna maailma näytti taas aivan toisenlaiselta.

Likka-äiskä tyytyi katselemaan meidän kiipeilemistämme ylhäältä.

Onneksi välillä oli myös tienviittoja ja opastetauluja.

Niistä löytyi mielenkiintoista tietoa alueen historiasta, ja pysyimme oikealla reitillä.

Kait tämäkin oli jonkinlainen tienviitta, kun vain olisi osannut sitä lukea.

Tässä on varmaan joku kivikautinen keittiö.

Välillä poikkesimme polulta ihmettelemään tällaisia hiekkarantoja, tai...

...muuten vain ihailemaan järvimaisemia.

Lopulta kierros oli tehtynä, mutta arvatkaapa mikä retken kohokohta nyt oli edessä?