Olipa ihana, kun saimme vaihteeksi viikonloppuseuraa. Miika ja Tomi tulivat pitkästä aikaa isänsä kanssa meitä tervehtimään...Niin, tuntuu ainakin, että siitä on tosi pitkä aika, kun on viimeksi touhuiltu yhdessä.
Tulivatkin juuri sopivaan aikaan, kun isännällä on taas se "noidannuoli" selässä, ja autoon piti vaihtaa talvirenkaat.
Hieman hirvitti, että onnistuukohan pojilta niin vaativa homma. Toivottavasti renkaat pysyvät sitten paikallaan.
Renkaiden pyöritys ainakin onnistui Miikalta niin hyvin, että pakko oli keksiä sitten vielä muutakin pyöritettävää, kun renkaat loppuivat. Sitä kun on työn alkuun kerran päässyt, niin vauhtia on vaikea lopettaa.
Houkuttelin sitten pojat metsälenkille etsimään kaatuneita puita ja muuta mielenkiintoista.
Paras löytö oli tämä pystyyn jäänyt puun juurakko, huolimatta siitä, että sen me kait olimme löytäneet jo monena vuonna aikaisemminkin.
Ainaki nämä reijät olivat muuttuneet viime näkemältä paljon isommiksi...ja ainahan näistä metsän aarteista löytyy jotain uutta ihmeteltävää, kun osaa katsella niitä oikein silmin....ja siihen kyllä näillä kavereilla taitoa riittää...niinkuin tietysti minullakin hyvässä seurassa.
Kommentit