Seuraava käyntikohteemme tuolla kiertoajelulla oli Rillankivi. Katsokaapa kuinka mielenkiintoinen ja merkittävä paikka se on!
Tännekkin sai jättää oman puumerkkinsä, jotta jokainen voi tarkistaa, että varmasti olemme kääyneet paikanpäällä. Isäntä kirjoitti omansa vihkoon, mutta...
...minä tein sen tähän maapaohjaan, josta sen voi lukea siitä jo ennen vihkoon katsomista.
Täälläkin oli hyvälle tuoksuva ruokailupaikka, mutta valitettavasti me olimme jo syöneet kaikki eväämme.
Hieman siinä oli pohtimista, että kumpaan suuntaan lähdettäisiin. Lopulta päätimme kuitenkin käväistä vilkaisemassa Laatokkaa.
Riensimme reippaasti kohti määränpäätä valmiiksi viitoitettua polkua myöten.
Matkantekoa vaan hieman hidasti, kun emäntä syöksähteli tuon tuosta mustikoiden perään, vaikka oli luvannut jättää marjastuksen tänään väliin. Kait se raukka ei voi noille himoilleen mitään.
Aika pitkästi oli kuljettu, eikä Laatokkaa näkynyt vielä missään, ja Likka-äiskäkin oli jo väsyksissä, joten katsoimme parhaaksi palata takaisin.
Nyt huomasimme, että Pohjanlahdelle olis sittenki ollut lyhyempi matka, mutta se sai jäädä toiseen kertaan.
Kommentit