Tänään suuntasimme tuonne Sannanlahden maisemiin lenkkeilemään ja lintuja etsimään. Aluksi kävelin vahingoissa upottavaan hankeen, josta emäntä minut auttoi ylös.
Eetu huomasi jotain mielenkiintoista tuolla jäätyneellä veneuomalla.
Isäntä oli ehtinyt jo sinne meidän täällä hangessa huppuroidessa.
Eetu lähti vauhdilla isäntää tavoittelemaan.
Mekin suuntasimme emännän kanssa samalle uralle.
Minä en pitänyt turhan kovaa vauhtia, sillä ehtiihän sitä vähemmälläkin.
Sitten Eetu juoksikin takaisin meidän luoksemme.
Se jäi odottelemaan kanssani isäntää.
Mietin siinä, että mihinkähän suuntaan nyt mennään.
Eetu ehdotteli pientä piirileikkiä.
Minulle riitti tällainen hitaampi astuskelu.
Menin sitten isännän jalkojen eteen seisomaan, jotta hän huomaa uupumiseni.
Pääsinpähän sylikyytiin.
Näin oli kiva mennä takaisin rannalle, missä meitä odottikin niin kiva yllätys, että minäkin innostuin taas kävelemään, mutta siitä kerron huomenna.
Kommentit