Arvaatteko, missä me olimme eilen? No mustikassapa tietysti. Oli niin lämmin, että haimme Likka-äiskän kanssa kivan varjoisan lepopaikan.

Sieltä oli hyvä vahtia marja-astijaa ja poimijoita.

Sitten tuli hieman nälkä, eikä eväitäkään näyttänyt olevan tällä kertaa mukana.

Lähdimme siis mekin metsästämään mustikoita aikamme kuluksi ja vatsamme täytteeksi. Aluksi luulin, että äiskä taas nukahti, mutta...

...hämpä olikin vainunnut mojovan mustikkamättään.

Olo kylläisenä nousin sammaleiselle kivelle tähystelemään isäntää ja emäntää.

Voihan sentään, he olivatkin jo menossa takaisin autolle.

Nyt tuli kiire perään.