Pakko kait se on minunkin oppia ymmärtämään, että nuo ahvenet ja kuhat joutuvat ruoaksi, kun isäntä aikoi pitää kesäloman ajan meidät omavaraisina kalaruokien suhteen. Ehkä siihen jotenki tottuu.
Näyttäähän tuo Kajon isäntäkin uistelevan tuolta isoja vonkaleita.
Jostain ihmeen syystä sitä kuitenki aina toivoo, että sieltä nousis seuraavana lahna, särki, kiiski tai säyne.
Onneksi katiskassa oli sentään komea ystävällinen lahna,
"Heippa ja hyvää kevään jatkoa!" Taas putosi kivi sydämeltä.
Kommentit