Aika hyvin taidatte Paula ja Vipsu lappia tuntea, kun vastasitte aivan oikein kaikkiin kysymyksiini.
Ensin ajoimme autolla aivan mahdottoman pitkän matkan. Luulin jo, että siitä ei tulisi loppua lainkaan, mutta vihdoin viimmein saavuimme Lemmenjoelle ja pääsimme iltalenkin jälkeen syömään ja nukkumaan kivaan pieneen mökkiin.
Seuraavana aamuna isäntä ja emantä lupasivat, että pääsemme todella pitkälle kävelylenkille. Mietin jo, että palataankohan me nyt jalan takaisin samaa reittiä, mitä eilen ajoimme autolla.
Maiseman näyttivät kuitenkin aivan toisenlaisilta, ja tuskimpa täällä olis autolla minnekkään päässy.
Pian piti pysähtyä, kun isännälle tuli kuuma, ja Likka-äiskää alkoi väsyttää.
Onneksi sieltä löytyi sopivasti pöytä ja repusta evästä, jotta saimme uutta puhtia matkan jatkamiseen.
Isännällä ja emännällä oli kahvia ja vesipullo mukana, mutta me saimme sammuttaa janomme kirkkaalla purovedellä.
Kyllä tästä taisikin tulla oikein kunnon vaellus, kun majapaikkaa ei vieläkään näkynyt, vaikka olimme kävelleet jo useamman tunnin.
Sen sijaan löysimme tällaisen kodan, jossa olis voinut vaikka yöpyä,
mutta kun ei vielä ollut edes ilta, niin lepäsimme vain hetken, ja söimme taas hieman kodan edustalla olevalla ruokailupaikalla.
Olimme kuulemma matkalla tuolla taustalla olevalle Joenkieliselle.
Maasto alkoi nousta, ja sitten piti taas levätä ja ihmetellä.
MUTTA että ikinä arvaa, millaista siellä ylempänä oli. Kerronko lisää?
Kommentit