Se meidän viime sunnuntain iltapäiväretki suuntautui Sympaatilla tuonne läheiselle järvelle.
Lähdimme ihailemaan ja ihmettelemään syksyn värjäämiä maisemia.
Nämä venematkathan me otamme äiskän kanssa aina hyvin rennosti.
Ikkunassa näytti olevan joku sarvipäinen salamatkustaja, joka oli kait hypännyt rannalta kyytiin.
Ulapalla oli melkoinen aallokko, joka keikutti venettä,
mutta äiskä vain nukkui täydessä unessa, eikä tiennyt mitään.
Minua kiinnostivat taas nuo rantamaisemissa laiduntavat lehmät.
Äiskäkin taisi herätä hetkeksi, kun isäntä sai vastaan tulevasta naapurista juttuseuraa.
Pian suuntasimme taas kohti kotisatamaa.
Pysähdyimme vielä hetkeksi lähistölle kaloja narraamaan, vaikka ei me kyllä mitään saalista saatu,
mutta kyllähän näin kauniissa maisemissa voi olla aivan huvinvuoksikin.
Aika pian kuitenki aurinko alkoi painua kohti taivaan rantaa ja väriloistokin sammui vähitellen.
Kommentit