Viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa kävelylenkille isännän työpaikan luona olevaan entiseen seikkailumetsään.
Muistaakohan teistä enää kukaan, kun seikkailin täällä pikkutonttuna pentuaikoinani ja etsin Joulua. Siitähän on jo niin paljon vuosia aikaa, ja ne jututhan ovat jo häipyneet sinne nettiavaruuteen.
Eipä ole tämä aluekkaan enään entisellään, mutta onneksi jotain sen aikaisia paikkoja ja rakennelmia on vielä jäljellä, kuten tämä lato, jossa vietin silloin ensimmäisen pikkujouluni.
Nämä kodat olivat myös kivoja piilopaikkoja.
Empä eksynytkään enää tähän labyrinttiin, kuten minulle kävi aina silloin joskus.
Mitenkähän tätä autonrenkaista tehtyä esterataa oikein mentiinkään?
Täältähän isäntä olis saanu hauskat renkaat autoonsa. Ois ainakin erottuneet tuolla tien päällä.
Tässä taas on ensimmäinen agilityputkeni.
Eihän kukaan huomaa, jos jätän pienen merkinnän vierailustani tänne vanhaan liukumäkirakennekmaan. Tämähän oli aikoinaan Likka-äiskän mielipaikkoja, josta hän on laskenut satoja kertoja nuoruudessaan.
Kommentit