Olen aivan unohtanut kertoa teille tässä mäkihössäkässä yhden tärkeän jutun:
Noin viikko sitten sunnuntaina, kun katselin ikkunasta ulos, kauriit juoksentelivat tuossa pihatiellä...
...ja vilkuilivat tänne päin, kuin niillä olis ollu jotain asiaa minulle.
Sitten ne käänsivät valkeat peräpeilinsä ja häipyivät, eikä niistä näkynyt kokonaiseen viikkoon vilaustakaan.
Päivittäin olen käynyt tutkimassa ruokintapaikan, mutta siellä on ollut hyvin hiljaista muutamaa harakkaa, närheä ja keltasirkkua lukuun ottamatta. Jäljistä päätellen myös jokunen jänis on käynyt siellä öisin rehuheinäkasaa penkomassa.
Viime lauantaina päätimme isännän johdolla lähteä maastoon hieman tutkimaan tilannetta.
Kauriiden polut olivat peittyneet lumeen. Löytyi vain tuoreita supikoiran ja jäniksen jälkiä.
Yritimme polkea parhaamme mukaan kauriille uusia uria, jos ne vaikka palaisivat.
JA ARVATKAAPA MITÄ? Sunnuntai aamuna näkyi ruokintapaikalta jotain liikettä! Emäntä kiskaisi heti toppahaalarit päälleen, sieppasi sangollisen kauriiden herkkuja mukaansa ja juoksi pää kolmantena jalkana niitä tervehtimään.
Siellä ne taas näyttävät nytkin olevan ja ruokahuolto jälleen pelaa. Ehkä ne kävivät jossain hieman kauvempana talvilomalla, ja yrittivät silloin lähtiessään ilmoitella siitä minulle.
Kommentit