Juoksimme Likka-äiskän kanssa kiireesti tulijaa vastaan, sillä jotain tutun jouluista hänessä oli outoudesta huolimatta.

No voi ihme, se oli kuulemma Korvatunturin Kuriirikuljetus, jolla oli minulle tuomisia. Sinne oli kantautunut viesti huolistani.

Kyydissä olivat molemmat pienet jouluapulaiseni, jotka olivat turhaan odotelleet hankikelejä saapuakseen omin neuvoin tänne.

Äiskäkin tervehti innolla tulijoita, vaikkei hän olekaan yhtä innostunut näistä joulutohinoista kuin minä...tai kukapa sen tietää. Jokainen suhtautuu niihin vain tavallaan.

Pyysin lähettiäkin jäämään luoksemme, koska han vaikutti hyvin käyttökelpoiselta ison kokonsa vuoksi joihinkin erityistehtäviin.

Tämä oli kuulemma kuitenkin hänellä niin kiireistä aikaa, ettei ehtinyt jäämään yhtään pitemmäksi aikaa.

Kävimme saattelemassa häntä, jotta lähtee oikeaa tietä, vaikka kait tuollaisilla kuriireilla on kunnon navigaattorit käytössään.

Nyt puuttuu vain se lumi, jota ei ole vielä meille asti kummemmin liiennyt, vaikka telkkarin mukaan sitä on jo paljon etelämpänäkin.