Poikkesimme pitkästä aikaa tuolla Siikajoessa olevalla Pöyryn padolla.
Melkoinen kohina sieltä kuului.
Eetu meni kurkistelemaan hieman reunempaa varoituksistani huolimatta.
Komealtahan se kyllä näytti, mutta varovaisuutta aina tarvitaan tällaisissa paikoissa.
Siirryimme sitten padon alapuolelle.
Nyt pääsimme kurkistamaan, miltä se näytti tästä suunnasta.
Varovainen toki piti nytkin olla.
Sitten nousimme katsomaan tätä sivu-uomaa.
Kyllähän se vesi täälläkin virtasi.
Hieman turhan kapea tuo silta on meille ylitettäväksi.
Eiköhän mennä tuonne auton luona olevalle leveämmälle sillalle.
Täältäkin näkee kivasti.
Kaide ja isäntä on onneksi tukenamme.
Uimaan ei toki tuonne tekis mieli.
Kommentit