Eilen kuului melkoinen pamaus ikkunaan. Se oli tuo onneton punatulkku, joka pakeni kait varpushaukkaa, ja lensi vikasuuntaan.
Kyllä se oli vielä lämmin, mutta ei tainnu enään hengittää, joten kait se oli kohdannu maallisen matkansa pään.
Onneksi meillä on vielä tämä lumivuori, jotta saatoimme viedä sen viimeiselle lennolleen sen harjalle.
Likka-äiskää alkoi itkettää tuollainen onneton kohtalo.
Vietimme sitten yhteisen hiljaisen suruhetken sen muistoksi.
Ehkä se pääsee kuitenki pikapuoliin tuonne jonnekkin ylös lintujen taivaaseen, jossa sillä on vieläkin parempi olla, kuin täällä kylmässä maailmassa.
"Toivottavasti saat pian ne isommat siivet ja pääset onnellisesti perille! Heihei pikku-punatulkku!"
Kommentit