Sunnuntaina oli melkoinen yllätys, kun menimme tuttuun paikkaan Neulatammen Saarikoskelle koskikaroja taas katselemaan. Sieltä löytyi kaiken lumen ja jään seasta ihana hiekkaranta.

Täytyi tarkistaa, ettei se ole vain jotain hämäystä tai vaikka kangastus. Kyllä tämä on aivan oikeaa hiekkaa.

Likka-äiskäkin huuteli nähneensä jotain tavatonta, ja kutsui minua katsomaan.

Vedessä oli kauniita simpukankuoria.

Kokeilin nostaa niistä jonkun kuiville, mutta äiskä kehoitti laittamaan takaisin veteen, koska niissä oli elävät simpukat sisällä.

Jokohan tänne vois mennä uimaan?

Vesi oli kuitenki vielä jäätävän kylmää ja varpaita alkoi nipistelemään.

Taitaa olla parempi tähän aikaan vuodesta nauttia vain juoksentelemisesta ja riehumisesta kuivalla maalla.