Isäntä innostui tuossa yhtenä päivänä lumikenkäilylenkille, ja me Eetun kanssa tietysti lähdimme innolla mukaan.

Eetu aukoi välillä aivan omaa reittiään.

Silloin tällöin me seisoimme isännän kenkien kannoilla, ja koko jonomme jumittui siihen.

Vihdoin alkoi piha taas näkymään edessäpäin.

Sitten teimme vielä uuden kierroksen samoja jälkiä.

Nyt tämä oli jo paljo helpompaa, kun oli valmis ura, ja oli aivan sama, kuka kulki edellä.

Pihaan päästyämme Eetusta kyllä huomasi, että se oli tälläkin kiekalla poikennut hieman umpihangessa.