Kävimme pitkästä aikaa tervehtimässä ihmis- ja koirasukulaisia tuolla Revonlahdella, kun emme ole onnistuneet houkuttelemaan heitä millään konstilla tänne. Tietysti meistä koirista piti ottaa sitten ryhmäkuva taas muistoksi.

Riinaa hieman nolotti olla niin paljo muiden yläpuolella, joten se yritti parhaan taitonsa mukaan sulautua joukkoon.

Se reppana yritti myös piiloutua Roki-vaarin taakse. Minusta ois kyllä aivan hauska olla aina välillä tuota kokoluokkaa.

Kerron tässä, kunhan ehdin hieman lisääkin viikonloppureissustamme.