En ole varmaankaan muistanu kertoa, että jouduimme hankkimaan uuden katiskan toukokuussa, kun entisestä pohja petti liian ison kalansaaliin painosta.
Tämä on hieno katiska ja paljo lujatekoisempi kuin se entinen. Tässä koemme sitä ensimmäistä kertaa. Tästä on varmaan jo kohta kuukausi aikaa, mutta muistan vielä kuinka sen pohja kuhisi kaloja.
Likka-äiskä oli innoissaan, että nyt saadaan herkutella kala-aterioilla.
Ei minun mielestäni noita uuden katiskan ensimmäisiä kaloja toki raaskisi pataan pistää. Ehkä ne vain halusivat tulla onnittelemaan tästä uudesta pyydyksestä, ja arvasivat meidän ilahtuvan moisesta kalanpaljoudesta.
Äiskä hieman nurisi, että menee hyvä salis taas kerran hukkaan minun hempeämielisyyteni vuoksi.
Tuokin ahven tervehti minua aivan selvästi, ja onnitteli uudesta pyydyksestä.
Se saa ainaki mennä takaisin ystäviensä pariin.
Lahnat ovat myös aina ystäviäni, ja meillä on jo isännän kanssa sopimus, että ne vapautetaan joka kerta.
Ja sinne pääsivät onneksi pienen neuvottelun jälkeen muutkin. Olihan niitä aivan hauska katsella. Erityisesti niiden uimaan lähtöä. Ehkä ne syötävätkin kalat tulevat aikanaan...tai sitten minulla ei toivottavasti koskaan ole NIIIN nälkä.
Kommentit