Sunnuntaina pääsimme patikkaretkelle Samunkallion tuttuun maastoon.
Linnun tietä tänne ei ole meiltä montakaan kilometriä, mutta tulimme tänne kuitenkin lentämisen sijaan varmuuden vuoksi autolla.
Likka-äiskäkin oli niin innoissaan kun löysi täältä tutut luolaonkalot ja louhikot, jotta haukahteli ja ulvahteli riemusta. Kait hänessä heräsi jonkinlaiset alkukantaiset suden vaistot.
Täällä on melkein yhtä hienot maisemat kuin Lapissa ja täältä laelta näkyy tosi kauas.
Ja kiven päältä näkee vieläkin kauemmaksi.
Isäntä tahtoi päästä sitäkin korkeammalle, tai sitten sillä oli jo joulukuusen hankinta mielessä.
Minulle riitivät tällaiset hieman kumossa olevat kiipeilypuut.
Siellä hieman alempana on myös kirkasvetinen lähde, josta virtaava vesi maistuu oikein hyvälle kiipeilyn jälkeen.
Kommentit