Seitsemän tunnin ajomatkan ja pienten pysähtymisten jälkeen saavuimme tähän minulle jo ennestään tuttuun linnaan.
Onneksi isäntä oli muistanut ottaa frisbeemme mukaan.
Kun linnan portit oli suljettu pääsimme purkamaan liikunnantarvettamme. Täällä oli onneksi tilaa riehua.
Emme toki täälläkään välttyneet noilta paparatseilta, vaan niitä hiippaili joka paikassa.
Tapasimme siellä toki tuttujakin ja saimme hieman alkupalaa.
"Odotahan Eetu, kun pääset katsomaan, mitä ihmeellistä tuolta sisältä löytyy!" Tahdotteko tekin tulla kanssamme kurkistamaan sinne?
Kommentit