Onneksi oli taas poutasää, ja pääsimme hieman revittelemään lähipellolle.
Eetu juoksi tosi lujaa, mutta...
...minäpä juoksin vieläkin nopeampaa.
Sain kuin sainkin kiilattua itseni Eetun eteen.
Hups, no miten tässä nyt näin kävi?
Olipa Eetulla lystiä, kun sai minut kerrankin kenttään.
Siellä sitten pysyinkin Eetun mieliksi vähän aikaa.
Hei, nyt meitä taidetaan huudella!
Kommentit